Innostu sinäkin: Tim Minchin

Biisiprojekti tekeytyy Sarjainnostujan mielen perukoilla, mutta ei vielä ole jalostunut seuraavaksi artikkeliksi. Sarjis ei kuitenkaan jätä ehkä jo kuusi lukijaa kattavaa yleisöään ankeuden aavikolle vaille viihdykkeen keidasta, vaan tarjoaa perjantai-illan ratoksi väliaikainnostumista, jonka kohteena on tällä kertaa australialainen muusikko-koomikko Tim Minchin sekä huippuunsa hiottu musiikin stand upin yhdistelmä.

Kuka on Tim Minchin? Minchin on australialaissyntyinen näyttelijä, muusikko ja stand up -koomikko, joka on omassa lajissaan parasta, mitä Sarjis on ikinä nähnyt. Ihan tosi. Minchinin stand up -show’t koostuvat perinteisestä stand up -komiikasta sekä herran omista, useimmiten varsin huumoripitoisista lauluista, jotka Minchin esittää enimmäkseen flyygelin äärestä. Sarjainnostuja huomaa nyt, että näin kuvailtuna kyseinen spektaakkeli ei kuulosta juuri miltään, mutta paholainen on yksityiskohdissa, kuten anglistisempi sankari saattaisi sanan säilällä sivaltaa. Minchinin epävarman ja hiukan ujon lavapersoonan sekä suurelta osin räävittömien ja tabut murskaavien, mutta kuitenkin musiikillisesti kiinnostavien laulujen yhdistelmä on tappavan tehokas. Minchin ei ole hertsintarkka laulaja eikä klassisen konserttipianismiperinteen mukainen ”joka sävel aina samaan kohtaan ja oikein”-tyyppinen pianisti, mutta esittää numeronsa niin suvereenin uskottavasti, että amatöörimuusikko ei voi olla kadehtimatta. Vakuuttelu on kuitenkin toisarvoista; tarvitaan esimerkkejä.

Merkittävä osa Minchinin teksteistä kumpuaa miehen uskonnottomuudesta ja tieteellisestä maailmankuvasta. Ensimmäinen Minchinin laulu, jonka Sarjis kuuli, on loistava esimerkki jälkimmäisestä. Siinä Minchinin ”minä” pohtii, miten ja kenen kanssa eläisi, jos ei olisi päätynyt yhteen oman puolisonsa kanssa. Katso ensin ja jatka lukemista vasta sen jälkeen. Ei kiirettä. (Videolla on pätkä show’ta ennen ja jälkeen biisin; katso ihmeessä, ellei ole mahdoton kiire. Jos nopeatempoinen aussienglanti tuottaa hankaluuksia, avuksi voi seurata tekstiä vaikka täältä.)

Noin. Tämä on hieno esimerkki Minchinin tyylistä sanoittaa (ja vaikuttaa varmasti olennaisesti myös Sarjiksen biisiprojektiin) – ensin ammutaan kylmästi alas perinteiset mielikuvat rakkaudesta ja ”siitä oikeasta”, mutta lopussa kuitenkin romantiikan rienaus käännetään voitoksi toteamalla, että vaikka faktat ovatkin tällaiset, siitä huolimatta rakkaus on aitoa:

But with all my heart and all my mind I know one thing is true
I have just one life and just one love and my love that love is you

Sarjiksen mielestä tämä on uskomattoman hieno biisi. Musiikilliset ansiot ovat nyt toissijaisia, sillä aidosti hauskan tekstin ja esityksen lisäksi positiivinen, rakkaudesta riemuitseva sanoma välittyy kristallinkirkkaana vain kahden säkeen ansiosta. Vau.

Seuraavaksi esimerkki Minchinin pianomateriaalista, jota suurin osa levytetystä ja lavalla nähdystä musiikista kuitenkin on. Laulu on nimeltään Dark side, ja se käsittelee artistin pelkoa siitä, että yleisö pitää häntä vain hauskana apinana, jossa ei varsinaisesti ole minkäänlaista syvyyttä. Samalla Minchin kanavoi amerikkalaisen alttisrockin lähes kliseisiä klassikoita kenenkäs muun kuin Pearl Jamin Eddie Vedderin elkein. (Sanat täällä.)

Tästä Sarjis ei osaa sanoa paljon muuta kuin että mieletön performanssi. Melko säälittävä analyysi, mutta minkäs teet.

Sarjainnostujalla on nyt hirvittävä runsaudenpula esimerkkien valitsemisessa. Kolme on ehkä kohtuullinen maksimi tällaiseen artikkeliin, mutta timanttista materiaalia on valtavat määrät. Ehkä on vain pakko luottaa lukijan YouTube-taitoihin, sillä lisää tätä löytyy helposti.

Kolmanneksi esimerkiksi valittakoon laulu toinen toistaan härskimpien vetojen kilteimmästä päästä. Tämä on Prejudice, joka kertoo ennakkoluuloista eri värisiä ihmisiä kohtaan, tosin ehkä himpun verran yllättävästä näkökulmasta. Pitemmittä puheitta kuunteluun vaan. (Sanat taas tueksi täällä.)

See what he did there? Taas kerran Sarjiksen mieltä lämmittää teksti, jossa on jokin koukku, käänne tai muu yllättävä nyrjähdys. Tällä kertaa se tulee melko poikkeuksellisesti jo laulun alussa ”nigger – ginger”-sanaleikin muodossa, mutta toimii silti hienosti. Tämä veto on taas pakattu niin täyteen vitsejä niin musiikissa kuin tekstissäkin, että heikompaa hirvittää.

Nyt Sarjainnostuja lakkaa suitsuttamasta ja jättää lukijan innostumaan Tim Minchinistä ihan omaan tahtiinsa. Mainittakoon silti vielä kuriositeettina, että tämä samainen herra on kirjoittanut kauneimman uskonnottoman joululaulun, jonka Sarjis tietää. Semivarmaa itketysmatskua; tutustukaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *