Empatia ja Frederik

Empatiakyky on jännä. Tiedättekö, se ihmiselle ominainen ja erityinen kyky astua hetkeksi ulos omasta itsestään jonkun toisen pään sisään ja samaistua tuon pään omistajan kokemuksiin ja tuntemuksiin. Siis eräänlainen päänsisäinen randomjamppa- tai -mimmisimulaattori. Useimmilla meistä on tämä taito, mutta Sarjiksen mielestä näyttää siltä, että tuon taidon tasossa on suorastaan valtavia eroja eri ihmisten välillä. Ai mihinkö tämä nyt taas liittyy? No Frederikiin, tietenkin.

Iltalehti uutisoi sunnuntaina 30.9. Frederikin auton syttyneen keikkamatkalla tuleen. Ennen kuin autossa olleet soittimet sun muut audiolaitteet ehtivät palaa, oli paikalle sattumalta osunut bussikuski syöksynyt ulos autostaan gepardin lailla, jauhesammutin mukanaan, ja ehkäissyt F-kansan taidenautintoa uhanneen tragedian sammuttamalla alkavan tulipalon. Uutisen relevanssi syntyy yhdestä pienestä tiedonmurusta, joka olisi paremmassa maailmassa merkityksetön sivuseikka: bussikuski oli…

 …ulkomaalaistaustainen.

Palataan empatiakykyyn. Se on siksi jännä ominaisuus, että vähemmän empaattisetkin ihmiset ovat usein täysin kykeneviä empatiaan, mutta vain, jos kohde tai tilanne muuten on itselle tuttu tai koskettaa jotenkin itseä. Maailman sivu asenteet ovat muuttuneet ahdasmielisestä konservatismiperseilystä inhimillisempään suuntaan sillä, että sorsinnan kohteet ovat tulleet sorsijoita lähemmäs, tutuiksi ja omaa elämää koskettaviksi asti. Sama on tapahtunut ja tapahtuu edelleen melkein kaikille mieleen tuleville ryhmille: etnisille vähemmistöille, seksuaalivähemmistöille, ateisteille… Jopa niiden merkillisten Ugg-merkkisten nahkalärpäkkeiden käyttäjille. Tästä viimeisestä Sarjis ei tosin ole ihan varma.

Tämän tarinan bussikuski pakotti Frederikin tilanteeseen, johon Reetu tuskin oma-aloitteisesti olisi pyrkinyt: hän joutui ihan tavalliseen, positiiviseen kanssakäymiseen ulkomaalaistaustaisen kanssa. Ilta-Sanomien uutisessa Frederik myöntää olleensa ”hieman maahanmuuttokriittinen”, mutta sanoo tämän kokemuksen ”muuttaneen kaiken”. Näin se menee. Kun ihmisen kohtaa ihmisenä eikä tilastona tai myyttisenä mörkönä, kaikilla on kivampaa. Sarjainnostuja ei ole erityisen kova Frederik-fani, mutta antaa silti nyt junttidiskon rautavuorelle kolme kourallista Sarjis-pisteitä rehellisestä mielenmuutoksesta ja väärässä olemisen myöntämisestä.

Bonuspisteet Reetulle

a) siitä, että kahden juorulehden tekemien artikkelien väliin jääneiden viiden ja puolen tunnin aikana keikkabussin sisällön rahallinen arvo nousi salaperäisesti 100 000 eurosta 150 000 euroon, sekä

b) siitä, että Reetu haluaisi palkita auttajansa kossupullolla siitäkin huolimatta, että henkilö, jonka Reetu heti tunnistaa ulkomaalaistaustaiseksi, on merkittävällä  todennäköisyydellä kotoisin seudulta, jolla viinan kanssa läträäminen ei ole yhtä suosittua kuin Suomessa.

Toivotaan kuitenkin, että sankaripalomies saa ponupullonsa ja riipaisee kiitollisena aika kovan, mutta rentouttavan ja monokulttuurisen kännin.

2 kommenttia artikkeliin ”Empatia ja Frederik

  1. Mikä on monokulttuurinen känni? Onko se sellainen humalatila jonka merkityksen ja tunnelman voivat jakaa vain samaan kulttuuritaustaan kuuluvat? Vai onko se jokaisen oma henkilökohtainen, yksilöllinen humalakokemus? Vai jonkinlainen määräys: ulkomaalaistaustainen pakotetaan kokemaan Suomessa känninsä suomalaisella tavalla?

    1. Hyvä kysymys. Jos Suomessa jokin aidosti edustaa paikallista ”monokulttuuria” (mitä se sitten tarkoittaakin), se on rehellisesti kotona kalsareissa vedetty kossupullo. Siis sikäli, että se lienee yksi niistä muutamista tunnusmerkillisen kantasuomalaisista kulttuuriteoista. Tämän nautinnon Frederik oletettavasti arveli tarjoavansa auttajalleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *