Innostuksen häilyvä petollisuus

Kyllä ei ole kuulkaa helppoa olla sarjainnostuja. Tai ainakaan Sarjainnostuja. Muistatteko vielä sen biisiprojektin, jonka Sarjis aloitti loppukesästä? Ai muistatte? No, Sarjis ei melkein enää muista.

Sarjainnostumisen hyvät puolet ovat kiistattomat. Ehkä paras niistä on se, että Sarjiksella on tosi tosi harvoin tylsää. Siis TOSI harvoin. Saman ilmiön kääntöpuoli on se, että mistään ei tule valmista, koska innostus, tuo luonnonvaroista petollisin ja selkäänpuukottavin, ailahtelee kuin tuulimylly hormonimyrskyssä. Sarjista ei juuri nyt voisi vähempää kirjoittaa biisiä, tai ainakaan sitä biisiä, jota jo aloitti. Mutta pelko pois, projekti hoidetaan varmasti loppuun asti, kun fiilis palaa.

Blogi on jännä asia, koska vaikka lukijoita on edelleen noin kuusi ja puoli (jos eläimet lasketaan), blogin perustaminen tuntuu tuovan mukanaan välittömän velvollisuuden tuottaa sisältöä. Ja kun yksi artikkelisarja on jo aloitettu, sen jatkaminen tuntuu lähes välttämättömältä, vaikka uusi innostus onkin ihan muualla. Sarjis valitti tätä ristiriitaa vaimolleen, joka fiksuna ihmisenä tarjoili taas ongelmaan fiksun ratkaisun: ”No kirjoita nyt sitten äkkiä siitä uudesta innostuksesta. Mitä järkeä on olla sarjainnostuja ja sitten kieltää itseään innostumasta sarjassa?” Touché.

…and now for something completely different. Huomenna lisää uudesta innostuksesta, joka on tietenkin valokuvaus. Tietenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *