Biisiprojekti, osa 9 – Edistystä!

Vaikka hiljattaisessa kirjoituksessa uhkailtiinkin biisiprojektin unohtumisella, niin eikö mitä! Niin on innostus taas noussut flegmatian alhosta kuin Feeniks-lintu tuhkasta konsanaan!

Noin. Uusi alku on aina hyvä pohjustaa pari pykälää liiankin pateettisella avauksella; näin on rima nostettu loppuartikkelin ajaksi suorastaan itsetuhoisen korkealle.

Sarjainnostujan mieli toimii useimmiten jännällä tavalla. Vaikka päällimmäisenä mielessä onkin tällä hetkellä valokuvaus… Ei. Ei, vaan ehkä juuri siksi, että päällimmäisenä mielessä on valokuvaus, on biisiprojekti vaivihkaa puhaltanut nurkassa itseensä uutta henkeä. Tämä johtuu Sarjiksen otsalohkossa elävästä hedonistiapinasta, joka kammoaa pitkäjänteisyyttä ja hyppää satunnaisin väliajoin väkisin ruorin taakse.

Oletettavasti tämä sivujuonne ei avaudu lukijalle erityisen hyvin vain edellisen perusteella, joten palattakoon siihen myöhemmässä, prokrastinaatiota käsittelevässä artikkelissa. Joka tapauksessa tuolle äskeiselle, hieman oudolle apinahöpinälle on olemassa ihan oikea selityskin. Uskokaa pois. Tai klikatkaa alla olevaa kuvaa ja käykää lukemassa Wait But Whyn erinomainen ja äärimmäisen läpikotainen selvitys asiasta. Asiaa käsitellään kyllä näilläkin sivuilla myöhemmin, ja vielä suomeksi.

IGM+RDM+interacting+2

Sitten asiaan. Biisiprojekti saa nyt pienen mutta sitäkin väkinäisemmän sykäyksen eteenpäin, koska Sarjiksella on ollut viime viikkoina lähinnä järjetön kiire. Mikä on omiaan tuottamaan mieli- ja kielikuvia kyseisestä aiheesta. Työn alla olevan biisin aihiolistaan (jolla on siis jo huikeat mannertenvälinen uraohjus ja… No, ainakin se) lisättäköön seuraava ajatus:

Onks pakko jos ei yhtään haluu?
Nyyhkin asennossa sikiön
Oksilta taas kellot valuu
Mä muutan metsään Enontekiön

Kato kato. Tässähän on jo enemmän kuin kaksi sanaa. Nopean arvion mukaan vähintään 15 pinnaa biisistä on jo sanoitettu. Olkoonkin, että noiden neljän säkeen lisääminen tarkoittaa, että jo nyt täytyy allokoida sanoituksen hienosäätövaiheeseen lisää aikaa, jotta teksti saadaan kuulostamaan vähemmän Arttu Wiskarin tuotannolta.

Tällä vauhdilla sanoitus on valmis kevättalvella 2017. Edistys on hyvä asia, mutta tarkkasilmäisempi saattaisi miettiä, mitä nuo neljä säettä kertovan Sarjiksen henkisestä hyvinvoinnista ja tasapainosta. Onneksi Sarjis itse on kaikessa likinäköisyydessään sokea kuin hiukan keskimääräistä likinäköisempi myyrä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *