Biisiprojekti, osa 12 – Yllättävä käänne

Systemaattinen ja analyyttinen biisintekoprosessi ei varsinaisesti tuottanut tulosta. Ehkä se ei lähtökohtaisesti ole paras tapa tuottaa taidetta, tai sitten se ei vain sovi minulle. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa sarjainnostuksen viime kesänä käynnistämä biisiprojekti sai eilen yllättävän käänteen. Varsin varhaisessa vaiheessa olevasta aihiosta syntyi yhtäkkiä laulu. Kyllä, luitte oikein. Koko syksyn ajan tuskalla työstetty biisi on oikeastaan jo ehtinyt unohtua; se ei herätä mitään fiiliksiä eikä tunnu omalta saati tärkeältä. Puuttuva aines näyttää sittenkin olleen — yllätys yllätys — aito luomisen tuska.

Eilen kävi nimittäin niin, että taiteilijaan iski henkilökohtainen kriisi ja isohko tunnemyrsky, jonka aikana ja jälkimainingeissa muutaman rivin tekstiaihiosta syntyi jotakin, jota voisi pitää kokonaisena sanoituksena. Heti tämän jälkeen polkaisin äänityssoftan käyntiin ja temppuilin koko (lyhyehkön) tuotoksen nopeasti virtuaalinauhalle. Kaikkeen tähän kului aikaa yhteensä noin kaksi tuntia. Ette muuten usko, miten urpolta tuo koko viime syksyn mittaiseksi venytetty tempoilu nyt tempoilijan itsensä näkökulmasta näyttää.

On tietenkin selvää, ettei tuo eilen äänitetty asia varsinaisesti ole julkaisukelpoista materiaalia, koska nopea ja hiomaton äänitys ja tekstissäkin on vielä puutteita ja vähän hiottavaa ja ja ja kaikki muut maailman tekosyyt, mutta aion nyt julkaista sen siitä huolimatta. Tämä menköön siedätyshoito-sarakkeeseen, sillä pakko se oman tuotannon muille esittelemisen tuoma epävarmuus on joskus oppia selättämään. Onneksi tämänkin lukee ja kuulee vaimon (joka on jo kuullut biisin) ja oman äidin lisäksi ehkä kolme muuta ihmistä, niin ei pääse jännittämään liikaa. Nyt sormi julkaisunappulalle ja silmät kiinni.

3 kommenttia artikkeliin ”Biisiprojekti, osa 12 – Yllättävä käänne

  1. Näin. Hyvä. Aivan kiva. Nyt vähän uusia syvien vesien fiiliksiä pyörimään niin saadaan lisää hyvää musiikkia 😀 😀

    1. Nyt kun tämänkertaisista syvistä vesistä on neiti X:n korvaamattomalla avulla noustu, ei tee mieli sukeltaa takaisin ihan hetkeen. Ehkä ensi vuosikymmenellä taas. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *